Ensikertalainen istuu poikkeuksetta tuomiostaan puolet. Harvalle tulee mieleen että sama henkilö voi olla lain edessä ensikertalainen useamman kerran, asiassa kun on eräänlainen kolmen vuoden "suoja-aika". Esimerkiksi: ensikertalaisena taposta tuomittu saattaa vapautua neljän vuoden kuluttua ja mikäli hän pysyttelee tämän jälkeen kolmen vuoden verran kaidalla tiellä, hänet seuraavan tapon yhteydessä tuomitaan jälleen ensikertalaisena ja tämä vapautunee taas neljän vuoden kuluttua. Näin karrikoidusti ajatellen, sitä sopii tappaa seitsemän vuoden välein, ellei sen enempiä välitä linnassa lusia.
Ensikertalaisuuden uusiutuminen on omituinen asia jota ei tulisi olla, mutta on rikoslaissa isompiakin ihmeitä. Tai tarkemmin, useimmiten vika ei ole laissa vaan sen tulkinnassa. Tavalla tai toisella fyysisen koskemattomuuden rikkomisessa, niin väkivallan kuin seksuaalisen pakottamisenkaan osalta ei tulisi lievää rangaistusta ollakaan, sitä alapäätä kun tunnutaan käyttävän aivan yleiskäytäntönä. Onhan tässä aivan viime aikoinakin erään hyvin maltillisen miedon raiskaustuomionperusteluissa mainittu että vankila olisi haitannut miehen sosiaalista selviytymistä - näin oikeus päätyi antamaan Pohjois-Karjalassa lapsen raiskauksesta ehdollisen tuomion.
Tapasin taannoin tutun nuoruusvuosilta. Miekkonen kertoi vapautuneensa juuri vankilasta, oli pahoinpidellyt jonkun sairaalaan - muuta hän ei oikeastaan sanonut, kuin että onneksi tuli lyhyt tuomio, itse uhrista hän ei maininnut sanaakaan. Niin se on, jotkut ihmiset eivät vain välitä: ei heitä jarruta mikään muu kuin tieto siitä että teolla olisi todellisia seurauksia hänelle itselleen. On kamalaa että joukossamme on henkilöitä joita on pakko suitsia, mutta jotkut meistä ovat tunne-elämältään vammaisia, tai sitten heiltä ovat vain aivot ja ahteri vaihtaneet paikkoja. Nämä viimeiset lauseet tuntuvat sopivan myös moniin oikeudenpalvelijoihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti