lauantai 1. kesäkuuta 2019

Hyvä paha muovi

Pääkaupunkiseudun nuorkauppakamareiden HEL-UnTrashed -projektin vuoden 2019 päätapahtuma Hyvä Paha Muovi -tapahtuma järjestettiin Oodissa lauantaina 1.6.2019.
Päivän aikana muoviin liittyvät myytit ja uskomukset laitettiin koetukselle paneelikeskustelussa, jossa mukana olivat Muoviteollisuus ry hallituksen jäsen ja Plastep Oy:n Opex-manager ja osaomistaja Jari Ketomäki, Smart & Clean -säätiön toimitusjohtaja Tiina Kähö, sekä Itä-Suomen yliopiston mikromuovitutkija Samuel Hartikainen. Radiojuontaja, toimittaja sekä bloggari Maija Ilmoniemi toimi paneelikeskustelun moderaattorina.

Tämä kyseinen tilaisuus kuullaan Lähiradiossa tiistaina 4.6. klo 11 ja seuraavana maanantaina 10.6. klo 20:30, mahdollisesti myöhemmin myös Soundcloudista, kukapa tietää. Kyseisessä tilaisuudessa tuli esiin monenlaista, kuten arvata saattaa, mutta erästä asiaa erityisesti olen kauppareissuillani miettinyt: miksi niitä meetvursteja pitää olla sen seitsemää sorttia valittavana, pelkästään tämä tuo jo suunnattoman määrän muovia. Ja se vaikeuttaakin elämää. Ajatelkaas miten helppoa joskus oli, menit kauppaan ja ostit makkaraa, sitä ainokaista mitä siellä oli. Leivissä olikin jo enemmän valinnanvaraa, otanko tummaa vai peräti vaaleaa. Noihin aikoihin televisiostakin näkyi kaksi kanavaa eikä tarvittu kauheata kanavasurffausta, todetakseen mikä on se paras vaihtoehto, se oli joko nappula oikealle tai vasemmalle. Niin meillä äiteen kanssa.
Kauppareissu ja television katseleminen ovat ilmeisesti kautta aikain kulkeneet samoja polkuja, kuten edelleenkin. Tarjontaa on hurjasti ja siitä lähes kaikki on epäterveellistä. Tätä kautta oikeastaan palasimmekin jo muoviin, muoviseen ulkonäköön, kerskakulutukseen muovirahalla, sekä kylmiin muovimaisiin asenteisiin, joita se toosa meille syöttää. Toosan kanavapakettejakin myydään meille "toosalla" ja maksamme itsemme kipeäksi vain kasvaaksemme kieroon, se on osamme.
Mutta mikä ei ole luontevaa vaan sitä kieroon kasvamista? Kuka sen määrittelee? Luontevasti eläessämme täytämme omat ja muiden emotionaalset tarpeet ja olemme yhä vahvempia, yhdessä! Silloin kun kiiltokuvat saavat meidät uskomaan itseensä, elämästämme on tullut satua, eikä meistä ole palvelemaan todellisuutta, eli yhteisiä tarpeitamme. Olen kerran heittänyt kirveen kuvaruutuun, laite ei tosin tuolloin ollut päällä eikä edes sisätiloissa. Se oli kuitenkin hyvä tunne, melkeinpä kiihottavaa. Ettekö usko? Suosittelen kokeilemaan. Siinä kaikki muovista tällä kertaa.