Olen tänään katsellut vessanpyttyä ja nähnyt siinä politiikan. Toisten mielestä kantta ei käytön jälkeen saa jättää ylös, mutta näiden ihmisten itsensä jäljiltä alhaalla onkin vain istuinrinkula: edellisellä käynnilläni laskemistani kansista siis toinen on pompannut valmiiksi ylös.
Asian voi nähdä monelta kantilta. Voin tuohtua siitä että meillä ei ole selkeitä pelisääntöjä, jonka vuoksi minun näkemykseni mukaan tässä on toteutettu vain puolet ohjeistuksesta - tai saatan olla hyvilläni, kokien että minua on autettu poistamalla ensimmäinen este tieltäni.
Jos tämä kansiproblematiikka liittyykin epämääräisesti epäpuhtauteen? Koemme muiden jättävän posliiniin jotakin sellaista saastaa, joka täytyy täysin piilottaa. Itse tietenkin olemme lähes puhtoisia, emmekä niin kuin "ne muut", joten tämä osin kaikkia hyödyttävä välitila on siten sanattomasti perusteltu.
Joskus tulee myös vesikatkoja ja olemme jälleen harkinnan edessä. Koska säiliö ei enää uudelleen täyty, mahdollisuus on vain yhteen huuhteluun. Kuka sitä tarvitsee eniten ja mille tarpeille, kuka saa vielä kerran vetää nupista tai painaa napista? Vai kykenisimmekö kriisitilanteessa hoitamaan kaikkien asiat, sen yhden huuhtelun alla? Ehkä se hieman yököttäisi, mutta tahtomalla tarpeeksi se toimisi. Se on politiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti