perjantai 15. helmikuuta 2019

Eduskuntakylä asunnottomille

Minulta on viime päivinä kyselty kovasti, että mitä minä sitten muuttaisin eduskunnassa. Juuri yämä sanojen asettelu ja kielellämme leikkiminen on mielenkiintoista ja osuvaa: mitä minä muuttaisin EDUSKUNNASSA. Yksittäinen edustaja pääsee päämärissään todennäköisesti pisimmälle juurikin vaikuttamalla yleisiin mielipiteisiin, lähtien juurikin edustajatovereistaan, joskin asenteelle ryhtiä taitavat tarvita ihmiset kautta rantain. Asenteet ovat luutuneita puolin ja toisin, ja isona jarruna innovatiivisiin asioihin pakkaa olemaan toteamus, "eihän niin voi tehdä". Kaikkea voi, niin hyvässä kuin pahassakin, ikävä kyllä.

Meillä on useamman tyyppistä asunnottomuutta. Suurin ryhmä taitavat olla jollakin tasolla elämän syrjästä irti tipahtaneet, jolloin perimmäinen ongelma on jossakin muualla. On kuitenkin selvää että näitä muitakaan ongelmia ei voida ratkaista niin kauan kuin ihminen asuu kadulla: yksikään yleisen vessan pytynkantta pieluksenaan pitävä ei varmastikaan ensisijaisesti mietiskele raitistumista tai seuraavan syksyn alkavia kursseja. Muun muassa Kalasataman rakennustöiden yhteydessä ohi kulkiessani katsoin useinkin kerroksiin pinottuja kontteja, joissa on konttoria ja matkatyöläisten punkkapaikkoja. Miksi tällaisista ei tehtäisi kattoa pään päälle monille sitä tarvitseville, sekin on vain sitä peräänkuuluttamaani tahtotilaa. Olen kuullut että ei ihmisiä voi konteissa/parakeissa majoittaa, mutta yleisessä hyyskässä ilmeisimmin voi: siitä on tullut jonkinlainen normi. Tässä normissa lapsetkin opetetaan pienestä asti jo siihen että "niin, niin, siinä istuu tuommoinen täti, kun hänellä ei ole kotia", eipä sitä sitten myöhemminkään kummastele.

Mitä taas tulee henkilöihin vailla erityisiä syrjäyttäviä ongelmia, allekirjoittanut on aina löytänyt suhteellisen nopeasti tarvitessaan asunnon päänsä päälle, siitäkin huolimatta että luottotietoni eivät ole kunnossa. Asiaan tietenkin vaikuttaa aina myös se, mitä ollaan hakemassa. Joskus on tyydyttävä vähempään kuin tahtoisi. Niin se taitaa mennä monessa muussakin asiassa pienellä ihmisillä. Ai niin, tuo kansanedustajien palkka.. Jokainen voisi ostaa yhden lämmitetyn kontin liksastaan: kun tuo kahdensadan asunnon kylä sitten jonnekin koottaisiin, se voisi olla nimeltään Eduskuntakylä -ja konttikodit voitaisiin nimetä lahjoittajansa mukaan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti