Maamme suurin kulttuurisen omimisen symboli on leijonatunnus, kyseessähän on pääsääntöisesti afrikan savanneilla elävä peto, eikä meikäläisittäin luonnonvaraisena tule mieleen kuin ammoinen Ruokolahden leijona. Leijonakorut- ja symbolit viestinevätkin vahvasta kaipuusta afrikkalaiseen ja aasialaiseen elämänmuotoon. Hahmolla on päässään myös kruunu, joten asiassa voidaan nähdä myös viittauksia Walt Disney Picturesin suosittuun Leijonakuningas-elokuvaan, jonka äärellä monikin meistä sai pienenä tuntea kodin lämpöisen turvan. Tai ehkä tällä halutaan viestiä läntiseen naapuriin meidän tahtovan olla osa heidän kuningaskuntaansa.
Tämä uljas hahmo seisoo sapelin päällä, jonka arvellaan tulevan aasiasta ja nimensä se on perinyt unkarin kielen sanasta "szablya", joka sinänsä on ainoastaan kiinnostavaa nippelitietoa. Mutta rehellisyyden nimessä,vaakunamme ei ole kovinkaan suomalainen ja se kielii meidän tahtovan olla jotain aivan muuta: kenties joku osa afrikkaa tai ehkäpä palanen Intiaa. Kaarlen Kustaan siipien suojiinkin meitä kovasti haluttaisi, mutta kaikkea ei voi saada: halu itään päin on samaan aikaan kova, sillä tkuvan taustan vahva puna-keltaisuus kielii ihanteistamme niin Kiinaan kuin Kirgisiaankin. Neuvostoliittoahan emme nyt kuitenkaan ala muistelemaan, emmehän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti