TARU KISSOISTA: Jutustelua eläinystävistä ystävänpäivän ratoksi.

Harmaa ystävänpäivä oli kaikkiaan kuitenkin värikäs ja lämmin, Tarun kertoillessa elämänsä eläimistä. Välillä naurettiin ja välillä itketttiin, oltiinhan hyvin tärkeiden asioiden äärellä. Pari sanaa puhutaan myös eläinkommunikoinnista.

Kuvassa Matti.

Kopioi ohjelman kuuntelulinkki tästä:

https://m.soundcloud.com/jarmo-suomi/taru-kissoista-jutustelua-elainystavista-ystavanpaivan-ratoksi

www.mistersuomi.fi

Kaaos Valtimonteatterissa!

 Jännää! Nyt se alkaa tapahtumamaailma elpymään ja odotankin jo innokkaasti Valtimonteatterin enskaria 17.3! Kävin jututtamassa Mona Kortelampea ja Heikki Häkkää aiheesta ja se sai vain intoni nousemaan. Juttu löytyy TÄSTÄ . Lähiradio 100,3MHz kyllä muistuttaa vielä lähempänä!!

KAAOS - Ensi-ilta Valtimonteatterissa 17.3.2022.

Mitä tapahtuu kun kolmen naisen arki suistuu hallitsemattomaan epäjärjestykseen? Kun yksi rakastuu, toinen eroaa ja
kolmas saa potkut? Tulee KAAOS. Juuri silloin kun sitä vähiten haluat...

KAAOS on Mika Myllyahon kirjoittama näytelmä, joka nähdään Valtimonteatterissa Heikki Häkän ohjaamana.

ENSI-ILTA VALTIMONTEATTERISSA 17.3.2022
TEKSTI: Mika Myllyaho
OHJAUS: Heikki Häkkä
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Carita Drew
LAVASTUS: Ari Kortelampi
VALO- JA ÄÄNISUUNNITTELU: Heikki Häkkä, Ari Kortelampi
GRAAFINEN ILME: ShiverLab/Katja Medarhri
SÄVELLYS: Suvi Isotalo

NÄYTTÄMÖLLÄ: Anna Ranta, Salla Kozma, Mona Kortelampi

Liput myy TIKETTI, tai tunti ennen esityksen alkua ovelta.
Ryhmävarauksia otetaan vastaan myös osoitteesta
liput@valtimonteatteri.com

www.valtimonteatteri.com

www.mistersuomi.fi

Kallio second hand radio

"Kallio second hand radio", se on ainakin työnimi. Hilpeä idea lähti ystäväni Jatan viihtyisässä puodissa marras-joulukuun vaihteessa ja päätimme sitä jatkaa: idea on yksinkertainen. Vintagepuotiin on asetettu vanha kunnon kasettimankka mikrofoneineen ja sillä asiakkaat voivat vierailuillaan tallentaa omia tervehdyksiään, runojaan, laulujaan, purnauksia hallitukselle.... niin, mitä mieleen juolahtaa! Aina kun materiaalia on syntynyt tarpeeksi, ne lähetetään ennakkoon ilmoitettavaan aikaan ulos Lähiradiosta ja tokihan nuo tulevat myös nettiin kuultavaksi. Nyt joka iikka Hämeentie 32:een äänittämään oma vuodatus, kipi kipi!

Tähän ikään saakka piti elää nähdäkseen jälleen virheettömät luottotiedot omalla kohdallaan, mutta niin siinä vain kävi. Parikymppisestä lähtien useammankin asian summana olen ollut niin monen muun lailla maksuhäiriömerkintäinen, mutta asiat on vihdoinkin kuitattu - osa katosi myös vanhenemisen kautta. Mutta mitäkö minä tällä luotettavalla mahdollisuudella teen? Tuskin mitään. Mikäli Tallinnansuunnnitelmani toteutuvat täysimääräisesti, asiassa voidaan kyllä nähdä oma optionsa, mutta ei mennä asioiden edelle.

Surkeita vuosia ja kuolevia kavereita.

Vuosi vaihtui uuteen, ettenkö sanoisi "raskaasti". Erängön Timo ei enää ollut vaihtuvaa uutta aikaa näkemässä vaan siirtyi ajasta iäisyyteen. Toivottavasti hän tapaa siellä myös Myllykosken Pekan jota toisinaan kovin ikävöi. Samanlaisen herkistymisen äärellä oltiin miehen muistellessa Heikki "Hiski" Salomaata.

Ei nyt siis näine tunnelmineen tunnu tämä vuosi yhtään sen paremmalta kuin viime vuosikaan, pikemminkin päinvastoin. Enkä rehellisesti sanoen edes usko että tästä sen kummemmin noustaan, kunhan rämmitään eteenpäin. Ensi viikolla menen IKEAan ostamaan erään tietyn pöytälampun. Kauniin pöytälampun katseleminen tuntuu tällä hetkellä parhaalta jota elämä voi minulle tarjota.

Lomailua edessä.

Suomessa ei etelärannikolla lunta ole juuri tavattu, joten olen siirtynyt Tallinnan valkoisesta aineesta nauttimaan - puhun edelleen lumesta. Työntekoa olen vähentänyt radikaalisti, juurikin siksi että minulla olisi mahdollisuus rauhoittua. Loppukesästä olin palamassa täysin loppuun, ymmärsin sen täysin vasta jälkikäteen. Henkilökohtainen elämä rysähti päin seinää ja jäin yksin. Kaiken surun keskellä ei välittänyt enää tehdä kuin välttämättömimmät asiat ja se "pakkolepo" taisi pelastaa minut: vaikka suru on läsnä, minulla ei ole mitään tarvetta enää ylikuormittaa itseäni. 

Näkyvin, tai siis kuuluvin, asia ensi tammikuun loppupuolella töitä jatkaessani on haastatteluiden selkeä rajautuminen - musiikkijutut on nyt tehty, enkä niitä lähitulevaisuudessa tule tekemään, muutoin kuin jos itselläni on jollakin tavoin " oma lehmä ojassa". Eli lahjonta saattaa onnistua. Syynä juuri musiikin karsiutumiselle on yksinkertaisesti se että niiden juttujen tekeminen on tavattoman tylsää: tyyppien nimet vain vaihtuvat mutta periaatteessa tarinat noudattavat samaa kaavaa. Kake oli tehnyt sävellyksen ja vei sen Perse-Reiskalle, joka teki tekstin. Sitten mentiin muiden tyyppien kanssa treenikämpälle pistämään vähän lihaa luiden päälle etc. Studiossakin kaikilla on tuntunut olevan ihan yhtä tuikitavallista, tai jotkut tietysti eivät edes näe toisiaan vaan lähettelevät ääniraitoja pitkin Suomi-neidon verkkoja.

Mutta kuten mainittua, nyt pidetään lomaa pitkälti tammikuun puolenvälin yli. Tässäkin välillä syntyvät kyllä mm. Viikonvaihteeksi-lähetykset, mutta niistäkin osa rakentuu Nokia T20-tabletilla ja Zoom H5:llä selällään maaten sohvalla Narva maanteen varrella.  Uudet tautirajoitukset tosin tulevat vaikuttamaan myös liikkumiseen Suomenlahden yli ja piakkoin liikenteessä vaadittaneen negatiivinen testitulos,48 tunnin sisällä paattiin pyrkimisestä, eli sitä voi jäädä jumiin jommalle kummalle puolelle. Tästä lauseesta tuli mielleyhtymä ,"tuonpuoleiseen",: siitä en vielä mitään tiedä, mutta "tämänpuoleiseen" ei ainakaan kukaan ole ikuisiksi ajoiksi jäänyt.

Marraskuun ensimmäinen viikko.

 Olemme siirtyneet marraskuuhun ja pimeys sen kuin lisääntyy, mukavaa, minähän tunnetusti olen pimeästä ja viileästä pitävä. Tai, noh, kyllä sitä lumen valkovaippaa kovasti kaipaan ja kyllä  mielessä onkin ihan vakavastikin ollut muutto hieman ylemmäksi: paljoahan ei tarvitse maantieteellisesti siirtyä saadakseen nauttia oikeasta talvesta, siihenhän piisaa jo parikinkymmentä kilometriä. Viime raporttini jälkeen olen ehtinyt jututtamaan ihmisiä niin kirjamessuilla, kahviloissa kuin treenikämpilläkin. Muutama päivä sitten minulla oli ilo ja kunnia tavata pitkän linjan blues-rockleidi Tarja Kujanpää, jonka kanssa turinoimme viimeisistä 35 vuodesta ja eritoten uudesta Raivokas rakkaus-levystä.

Viaporin kekriä vietetään jälleen tulevana lauantaina ja sinne on tarkoitus mennä. Reissu on yhdistetty paketti työtä ja huvia, eikä näitä kahta oikein aina voi toisistaan erottaakaan. Luvassa on eittämättä hienoja hetkiä ja ohjelmaa, ihmisistä puhumattakaan: on tuttua ja tuntematonta. Tässä kohden on jälleen sanottava kiitos Viikonvaihteeksi-ohjelman kuulijoille sekä erilaisille tapahtumajärjestäjille, jotka kummatkin omalla tiedottamisellaan pitävät  tämän perjantaiaamupäivien paketin viraalina.

Kahvia, jazzia ja koronaa.

 Hyvät ihmiset, edellisestä kirjoituksestani onkin jo aikaa, mennään melkein juhannukseen. Ja miksipä ei olisi aikaa, eipä tässä maailmassa ole mitään mainittavaa tapahtunut: ihmiset tappavat toisiaan maailmalla ja korona puhuttaa. Vai puhuttaako enää edes? Aihe ei ole enää kaikkien rohtuneilla huulilla. Viime viikonloppuna Tallinnassa havaitsin että käytännössä suomalaiset tunnisti siitä että heillä oli maskit, paikallisilla taas ei. Mutta ravintolakäytäntö oli kaikkialla selkeä: koronatodistus oli oltava mukana mikäli mieli ulos syömään. Täällä meillä ei kyseiselle tositteelle oikein ole löydetty mitään käyttöä vaikka se kaikkien tulostettavissa onkin, hupaisaa. Ystäväni kaivoi paperinsa sujuvasti joka kerta esille mutta minä en ikinä omiani meinannut löytää uuden Noose & Monkey-takkini taskuista, vaikka niitä pyöri siellä peräti kolme kappaletta.

Kotisivuilleni on tasaiseen tahtiin ilmaantunut erilaisia haastatteluja ja viimeisimpänä tänään Teatteri Kvartetin muutaman henkilön haastattelu juuri ensi-illan kynnyksellä. Kahvia ja jazzia starttaa juuri tänään Lepsämän kylätalolla.

Kahvia ja jazzia on Teatteri Kvartetin kertomus ystävyydestä, kohtaamisista ja yksinäisyyden pelosta. Mikä kantaa, kun maa uhkaa sortua jalkojen alla? Kaksituntisen näytelmän ensi-ilta on 8. lokakuuta Lepsämän kylätalolla ja näiltä tiimoin Lähiradiolle saapuivat vieraisille toimittaja-kirjailija Helen Partti, pianisti Esa Sjöblom sekä näyttelijät Juha Mäkinen ja Kari Storckovius.

Luota elämään, näytelmä sanoo, luota kanssaihmisiin.

Käsikirjoitus: Helen Partti ja työryhmä
Ohjaus: Iiris Mäkelä
Rooleissa: Ville Kettunen, Juha Mäkinen, Jonna Salanto, Esa Sjöblom ja Kari Storckovius.

Esitykset:
Pe 8.10 klo 19 Ensi-ilta
Su 10.10 klo 15
Ke 13.10 klo 19
Pe 15.10 klo 19
La 16.10 klo 15
Su 17.10 klo 15
Ke 20.10 klo 19
La 23.10 klo 15

www.facebook.com/TeatteriKvartetti
www.instagram.com/teatteri_kvartetti

www.mistersuomi.fi