Sika on irti ja vappu koittaa.

Sataa lunta, paistaa aurinko, sataa vettä, paistaa aurinko.... Tätähän nämä ovat olleet tässä viime aikoina säät, niin että tunnin sisään on saattanut saada nämä kaikki ilmiöt. Hauskaahan se on, kunhan vain osaa varautua asiaan - sää on pukeutumiskysymys, kuten urheilutoimittajamme Max Kalba toisinaan toteaa. Soundcloudiin on taas tuloillaan monenlaista: ensi viikolla ainakin tuore stadiluotsi Lotta Jäättelä kertoilee miten uuteen työhönsä päätyi ja mitä siltä odottaa sekä  ensisinkkunsa julkaissut Söpönassut niin ikään tuli tavattua - tai oikeastaan vain kaksi Söpönassua, Kaisla ja Noora olivat kanssani Tikkurilassa kahvilassa nimeltään Bla Bla Bla, yhteensä ryhmässä vaikuttaa viisi henkilöä. Mutta nyt "sika on irti".

Erilaiset äänitallenteet ovat nyt myös helpommin tilattavissa RSS-syötteenä, tästä on huomauteltu että tuolta(kin) osin asiat ovat hieman retuperällä, yritän oikaista paatin kurssia tältä osin. Vappu kolkuttelee kulmilla joten eiköhän seuraavissa fiideissä myös simantuoksua ole tarjolla. Mikäli jollakin on vuodenaikaan tai johonkin muuhun liittyviä traditioita joita tahtoisi jakaa, sopii ottaa yhteyttä:  minä saavun erittäin mielelläni höpisemään yhtälailla perheen perinteistä, kevätviinin korkkaamisesta omassa vakiopusikossa kuin lähestulkoon mistä vain johon tutustuessa ei tarvitse pelätä linnareissua.

Kuoleman ajattelu on vapauden ajattelua.

 Kuoleman ajattelu on vapauden ajattelua. Kun on oppinut kuolemaan, ei osaa enää palvella. Tuon ajatelman luin jostakin jo vuosia ja taas vuosia sitten. Tuo askarrutti minua jo silloin, sillä olen kokenut kiinnostusta kuolemaan niin kauan kuin muistan ja useammankin kerran matkani varrella olen maininnut odottavani mielenkiinnolla miltä tuntuu kun oma henki pakenee. Omaan kuolemaani olen siis varautunut varovaisella innokkuudella, mutta nuorempana en niinkään pohtinut muiden poistumisen vaikutuksia omaan elämääni, surun lisäksi. Yllättäen aloin tiedostamaan sen, että ystävien ja ennen kaikkea sukulaisten poismenon myötä me itsekin katoamme pala palalta, historiallisesti. 

 

Viimeistään äitini menehtyminen muutama vuosi sitten nosti esiin voimakkaan tietoisuuden siitä että minulla ei ole menneisyyttä kuin ainoastaan omassa mielessäni: Enää ei ole lisäkseni muita jotka tietävät minun kulkeneen tiettyinä aikakausina tiettyjä kujia, puhuneen ja käyttäytyneen jollakin erityisellä tavalla tai muista miltä minä näytin "mopohatussani" - kukaan ei edes tiedä koko "mopohattua". Maailmassa ei myöskään ole yhtään ihmistä jolta voisin hakea tukea asoiden yksityiskohtien muistelemiseen tai niiden tarkentamseen. Kukaan ei voi vahvistaa juuri minkään koskaan tapahtuneen koska historiallani ei ole todistajia: vodaan siis sanoa että minulla ei ole menneisyyttä. Hirvittävä elämisen vaiva eikä koko asialla ole edes todistajia, eikä sitä ihan itsensä takia vain viitsisi eleskellä. Olenkin oikeastaan siirtynyt siihen kuolemanodotteluvaiheeseen, sillä ei minulla juuri parempaakaan tekemistä ole. Tietenkin samalla teen monenlaisia asioita, sillä asioiden odottelu vain jouten istuen saa ajan entisestäänkin matelevammaksi.

Viikko 10 ja naistenpäivä.

Rakas päiväkirja! Tänään on naistenpäivä  ja kirjoitan puhelimella tätä päivitystä, ensimmäistä kertaa. Sen vuoksi saattaa syntyä moniakin virheitä mutta se ei liene niin tärkeää, eihän näitä kukaan eksy lukemaan. Se on pelkästään positiivista niin saan rauhassa vaatia natseja ja neekereitä pois Suomesta - ei kun maailmasta. 

Yllä oleva teos on tribuutti edesmenneille suomalaisille graffititaiteilijoille Riskille ja Astronille.

OsGemeos, maailman tunnetuimpia graffititaiteilijoita, sekä helsinkiläinen EGS loivat tämän teoksen vuonna 2017 ja se löytyy Baanalta Arkadiankadun tunnelista.

Eli ulkoilua olen myös armaan puolisoni keralla harrastanut ja nähnyt muun muassa monenlaista katutaidetta.

Soundcloudissa on jälleen uusia asioita, uusimpana  Elifantree-yhtyeen Paulin ja Annin haastattelu, joka tehtiin vierailullani Untuvaistentiellä pariskunnan kotona. Tässä olen myös tutustunut stadiluotsi Jarkko Laaksoseen jonka kanssa jälleen puhelimme monista mielenkiintoisista asioista viime viikolla. Tämä kuullaan Kaupunginosaradiossa tällä viikolla ja toki se myös nettiin päätyy.

Radiolla on viikonlopun aikana melkoinen kaaos, tila on tuolloin elokuvan kuvauspaikkana, tästä enemmän mainintoja myöhemmin, mutta jokatapauksessa tila kokee hetkellisesti suuria muutoksia.

Uusia ohjelmia, uusia ohjelmapaikkoja.

 Helmikuu alkoi ja se toi Lähiradiollekin muassaan monia uudistuksia. Ohjelmakartassa moni vanha tuttu lähetys siirtyi uudelle paikalle ja onhan alkuvuosi tuonut myös uusia tekijöitä aalloille. Omalta kohdaltani merkityksekäs on ehdottomasti Kaupunginosaradion alkavat tuulet. Juuri tänään kävin tapaamassa stadiluotsi Jarkko Laaksosta Aleksanterinkadulla ja löysimme hetimiten yhteisen sävelen ja  tavat joilla alamme rakentamaan yhteistyötämme. Parikymmenminuuttinen haastattelu tuosta tapaamisesta tulee Souncloud-sivulleni muutaman päivän sisään. Istuimme jupisemassa upean takan äärellä, olkoonkin että sitä ei saa käyttää.

Tänään aloitti myös Maanantai-klubi ravintola Oivasta. Tämä mielenkiintoinen asiapitoinen juttuhetki tehdään kerran kuussa siten että se tallennetaan Oivassa kolmannella linjalla iltapäivällä ja ajetaan ulos taajuudeltamme samaisena iltana kello 19 - tämä siis aina kuun ensimmäisenä maanantaina, uusinta tulee loppuviikosta.

Kiitos myös monituisista vinkeistä ja ideoista joita olen saanut perjantain Viikonvaihteeksi-lähetyksiin. Lähettäkää edelleen postia :)

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, sää ja mää.

Masked pervert

Syksyn illat pimenevät. Vai onko tämä jo talvi? Sitä on vaikeaa uskoa mutta kun kerran almanakka sellaiseen jo viittaa, niin olkoon näin. Ai että minä rakastan maskikasvoisia ihmisiä! Naamahan on loppujen lopuksi aivan käsittämättömän ruma kapistus, joten ei tunnu ollenkaan niin yököttävältä väkijoukossakaan, kun ne kaikki rumat huulet ja leuat sekä osin huonoihoiset nenätkin on peitetty.  Itse en ollut aluksi ollenkaan innokas laittamaan maskia omille kasvoilleni. Enhän minä sellaista tarvitse, minähän olen kaunis. Tai siis komea. Mutta sitten huomasin miten ihanan vapauttavaa on saada aivan estoitta näyttää kieltään vastaantulijoille. Tai sitten irvistää oikein rumasti! Eräälle kuumalle mimmille tein maskini alla kielelläni hävyttömiä nuolemisliikkeitä! Miten hän olisikaan järkyttynyt jos olisi tiennyt!

Toinen kissammekin, Valge, lähti pois tästä maailmasta, siis lopetettiin - tai oikeammin tapettiin. Menimme Vallilaan tohtorille tarkoituksenamme hoidattaa pahaa virtsatientulehdusta, mutta paikalla asiat saivat uuden käänteen kun ilmeni kissan olevan täynnä lymfoomaa, massa oli kovin suuri ja lääkärin kanssa neuvoteltuamme päädyimme eutanasiaan. Jälkikäteen asioita on kovasti jossiteltu, entä jos, entä jos... Kaikki kävi niin nopeasti että paljon on vielä käsiteltävää. Vielä enemmän käsiteltävää tosin maailmalla on siinä olisiko eutanasia saatava myös ihmisen ulottuville. Monet tietävätkin oikein hyvin minun näkemykseni, kuolema kuuluu kaikille ja meillä syistä riippumatta tulisi olla oikeus lähteä silloin kun itse parhaaksi katsomme - tietyin rajoittein toki, näihin liittyy muun muassa ihmisen ikä: ei alkoholia tai kuolemaa alaikäisille. 


Lähiradion vuodenpäättäjäisiä, tai pikkujouluja, ei tänä vuonna järjestetä. Tarkoitus olisi asettaa viimeiselle viikolle ennen joulun pyhiä radiolle pieni seisova pöytä, jotta väki saa poikkeilla viikon mittaan syömässä ja jutustelemassa kun ehtivät. Tällä tavoin ainakin saamme muutaman sanasen vaihtaa monien näiden ystäviemme kanssa joita muulloin tavataan porukalla. Juttuvinkkejä ja haastattelupyyntöjä otetaan vastaan edelleen parhaiten nettisivuillani www.mistersuomi.fi : tuolta löytyy erillinen yhteydenotto-osio ja sitä kautta sopii kertoa vaikka joulunajan kuumimmat menovinkit.

 

Muoviset sormet kiusaajan pyllyssä.

Syksyn lehdet alkoivat tippumaan jo ennen kuin ne saavuttivat edes täyttä väriloistoaan. Elämästämme ajasta huolimatta kolenevat päivät ovat olleet täynnään mitä lämminhenkisimpiä tapahtumia. Hyvänä esimerkkinä olivat Stadin silakkamarkkinat. Vaimoni kanssa herkuttelimme hämäläisveljesten hellässä huomassa, vaikka avajaispäivän sää ei yrittäjiä tai asiakkaita kauheasti suosinutkaan. Syksyn satona on virinnyt keskustelu myös sangen ikävästä aiheesta eli koulukiusaamsesta. Yksi isoja kysymyksiä onkin miksi kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, eikä kiusaaja. Paskiaisille annetaan näin aivan väärä signaali: tuota kun rääkkää tarpeeksi, saan sen lähtemään pois, minulla on valta asiaan! Päätoimittajamme osti taannoin kasan mallinukkeja, kun "halvalla sai". Suurin osa on jo myyty eteenpäin mutta meille jäi muun muassa pari käsivartta. tällainen kuuluisi työntää kiusaajan perse-reikään oikein syvälle ja siirtää hänet toiseen kouluun: sellaiseen jossa joukko muita käsiperseisiä jo odottaa häntä. Tuolla saisivat keskenään muoviset sormet anuksestaan vilkkuen kiusata toisiaan. Liimanhaistelijoitahan heistä silä tavalla tulee, mutta kaikille ei voi elämässä käydä hyvin.

Roosa nauha- keräys polkaistiin käyntiin Musiikkitalolla hyvissä meiningeissä ja tästä vuodesta eteenpäin rahaa kerätään muihinkin syöpiin kuin rintasyöpään. Tästäkin tilaisuudesta löytyy tallenne kotisivujeni kautta. Radiolla aloittavat kohtapuoliin TET-harjoittelijat joten uutta ja nuorta voimaa tulee taloon piakkoin. Hämeentien remontti on edennyt siihen pisteeseen että asfaltti on talon edustalla paikallaan. Isompi ongelma ovatkin taloyhtiön hajoamispisteessö olevat vesiputket jotka ovat aiheuttaneet tulvia jo useammassa asunnossa sekä liiketilassa. Myös meille on useampaan otteeseen tulvineet vedet muualta ja parikin väliseinää ovat kosteita ainakin polven korkeudelle saakka: tällä hetkellä home ei haise niin paljon kuin vielä vähän aikaa sitten.

Riesaa ja Finlandiaa

Hei ystävät! Viikko numero 39 on alkamassa ja se tuo muassaan rokinräimettä ja fiiniä kahvilaa. Viime viikolla kävin Sanomatalolla. Riesa, punkahtavaa rockmetallia takova seinäjokelaisyhtye kertoili haastattelussa niin ryhmädynamiikasta kuin studiotyöstäkin ja kyllähän siinä saatiin nauraa rätkättää. Ginger vine managementin Maria Uusitalo napsi kuvia ja heitti juttuihin toisiaan vielä löylyä lissää ja noiden out-of-record-juttujen satoa toivottavasti päästään korjaamaan vielä myöhemmin.  Kuluvan viikon keskiviikkona tuo "virallinen osuus" kuitenkin kuullaan Lähiradiossa klo 18:30 ja löytyyhän tuo myös Soundcloudista, of course.

Finlandia-taloon on avattu uusi FINLANDIA CAFÉ, jonka makumaailmassa korostuu suomalaisen ruoan arvostus. Talossa on uusi keittiöpäällikkö Mika Jokela, joka tuli ohjaksiin Vanajanlinnasta. Mieshän on niin sanotusti myös "tuttu TV:stä", Masterchef Suomen ensimmäiseltä kaudelta. Torstaina kello 14 kuullaan myös tuolta mielenkiintoinen paketti. Visiitilläni paikalla totesin että ruoka, juoma ja sisustus olivat kohdallaan.

Kenelle sanoo ja mitä nimi AWAKE AGAIN? Näitä heeboja myös jututan ensi keskiviikkona ja homma tulee eetteriin ensi viikolla, netti jo aiemmin, i suppose.

Uusi viikko lähtee, ÄN, YY, TEE..... NYT!